Huuto avaruuteen -blogi (osa 4)

Olen SirkkaLiisa.
Tämä on neljäs kirjoitukseni Hyviksen blogissa. 

Ehkäpä jatkan
ilmavasti,
valkoiselle pilvellä,
aurinkoisella syvänsinisellä taivaalla.
Voittajan elkein.

 

Ymmärrän kyllä,
kun toinen rämpii syvällä suossa ja samat puheet jatkuvat ja jatkuvat. 
Jos nyt puhuu ollenkaan. Rämpii vaan suossa. 
Tai jospa vaan seisoo ja vajoaa syvemmälle.

Aina lujalla maalla seisova ei voi käsittää, mitä toi ihminen tuolla suolla tekee.
Hyvänen aika. Tulis vaan sieltä pois.

___________________

Hankin olemiselleni
kunnon pohjan,
jossa kävelen vapaasti ja varmasti,
oman mieleni mukaan.

__________________

En halua stressiä. 
En halua stressiä, en.
Suurin piirtein kaikki tuo on stressiä.
Mittani on täysi.
That's it. 

__________________

Sinä tulet kuin pyörremyrsky,
Olet luonnonvoima.
Luonto! Elämä! Ihmiset! Tekniikka! Maailma!

Ei siinä mitään. Voisi olla mukavaa meren rannalla kahvilassa ja käydä innostavia keskusteluja.
Olis kiva nauraa  jäätelökioskilla makeasti kesälle ja toisillemme. 

Mutta en nyt pysty siihen. Sori.
Minulla ei ole voimia.
Siis ei yhtään voimia eikä minussa ole mitään säkenöivää.

Ja sinä olet sinä. Nouset ilmaan
ja lennät kevyesti lintujen korkeudella hameen helmat
lepattaen,
Pyörähdät ympäri ja naurat.
Energian ja ilon suurlähettiläs.

Jään maan pinnalle niska kenossa tähyilemään.

____________________

Mutta seuraava askel.
Huh.
Ei tunnu siltä, että saisin aikaan askelta,
En pienen pientä, 
en harppausta,
Saati useita askeleita.
Vastassa on kuitenkin tyhjyys enkä voi  sille mitään.

Tässä poljen paikallani kuin kissa, 
Teen mukavuusaluetta itselleni.

___________________

Niin niin. Olenko jo lähellä muutosta. Olisinpa. Ja se muutos olisi kevyt ja helppo.

Heräisin aamulla, olisin täynnä elämää ja energiaa.
Tanssisin riemuissani. 

Ja joo, lonkat ja jalat priimakunnossa, tietty.
Tai ainakin tulevat, kunhan tarmokkaasti alan kuntoilla.

___________________

Oletko ollut kovasti pelkäävä

Kysymys yllätti

Oletko ollut kovasti peloissasi,
En sentään tule kutsumatta

Huh, mikä helpotus
Ihana helpotus,
ääretön helpotus.
Olen helpottunut helpottunut helpottunut.

__________________

Luovuin ihanasta keväästä,
Menköön ohi, niinkuin moni kevät
Ties kuinka moni

Vuosia vuosia vuodenajat ohi
En katso edes ikkunasta 

Kesä on, on kesä, kesä on, on kesä
En tajua
Luovun kesästä, voimat eivät riitä.

Kevyt olo

__________________