Huuto avaruuteen -blogi (osa 3)

Olen SirkkaLiisa. Tämä on kolmas julkaisu Hyvis-blogiin.
Kahdessa ensimmäisessä oli viisi lyhyttä mietelmärunoa. Kolmanteen eli tähän syntyi peräti kymmenen. 
Entinen taitoluistelija Kiira Korpi kirjoitti kirjan "Hyppää vaan", jota kutsutaan runokirjaksi. Siitä nousi kohu, kun kriitikko teilasi, etteivät tekstit ole runoja. Kiira Korven reaktio: "Ei haittaa. Olen itse tyytyväinen."

Ja minä: pelkkä kolmannen kerran kirjoittaminen on minulle saavutus.
Hyvä Sirkka. Malja onnistumiselle. 

_________________

Puutarhaan vie ihana polku,
aurinko paistaa, linnut laulavat.
Askel on kevyt, olen varma itsestäni.
En tiedä kaikkea. Hyväksyn sen.

________________

Kohtalonpyörä pyörii, vaikken tee mitään.
En päätöksiä, en valintoja.
En uskalla.
Elämää sekin on, ajopuuna.

________________

Jospa elämä tarjoaakin mahdollisuuksia.
Huomaa huomaa.
Myös omat kyvyt.

________________

Tuhat ja yksi asiaa to-do listalla.
Niin aina.
Ja vielä enemmän, kun  lamaannus iskee.

Mitä jos hellittäisin hiukan.

________________

Silmäpari.
Ihminen silmien takana
huomaa Sinut, 
katsoo Sinua.
Huomaatko Sinä hänet?

________________

Ja taas rakastavaiset

Jing ja Jang 
ja mitä kaikkea

lähinnä ärsyttää

________________

Hengitän syvään ja kirjoitan.
Otan vastaan ajatuksia, mielikuvia.
Tunteista en vielä tiedä, 
EHKÄ otan vastaan tyytyväisyyden.

________________

Pimeyttäkö ei ole? 
Vai niin. Minäkö estän valon virtaamisen?

Voi paskat, aurinko alkaa paistaa.

________________

Tietty, matkakumppani
vois olla kiva, ehkä.
Mutta jos ei ole, niin ei ole.
Tietty, jokin tuki vois olla kiva.
Mutta jos ei ole, niin ei ole.

________________

Tänään olen armollinen ihmiselle,
itsellenikin.
Tänään ajattelen:
Teen nämä, se riittää.