Julkaistu
"Uskon siihen, että aito ja rehellinen ilmaisu taiteessa koskettaa ja herättää luottamusta kokemukseen. Silloin ei voi mennä pahasti pieleen"
Mia Laitinen – etsimisestä ja löytämisestä taiteen kautta
Taidenäyttely ”Eti ja Löyä – Seek and Find” oli esillä Hyvän mielen talossa marraskuussa. Se sisälsi oululaisen Mia Laitisen kauniita maalauksia ja runoja.
"Kiedottu". Mia Laitinen, 2024
Näin Mia Laitinen kuvailee itseään ja taideteoksiaan:
”Olen itseoppinut kuvataiteilija ja maalannut aktiivisesti vuodesta 2017 lähtien. Maalaan lattiatasossa canvakselle pääasiassa akryyliväreillä käyttämällä vaihtelevia tekniikoita.
Maalaukseni syntyvät intuitiosta. Hyvin harvoin, jos koskaan, tiedän etukäteen mitä maalaukseen piirtyy tai mitä värejä, milloinkin tulee käytettyä. Sysäävänä voimana saattaa olla jokin kuulemani biisi, sen sävel tai sanoitus, havainto luonnosta tai jokin kuulemani, lukemani, jokin tarttumapinta, jossa jokin asia sykähdyttää ja kaivaa sitten ulos lopulta jotain tiedostamatonta maalauksen muodossa. Parasta on se, kun voi yllättää itsensä lopputuloksella. Katsomalla läheltä, katsomalla kaukaa, katsomalla pitkään tai vilkaisemalla, teos voi antaa katsojalle monenlaista tunnetta ja kokemusta. Katsellessasi maalauksiani sinä koet näkyvän omalla tavallasi. Toivonkin, että löydät niistä jotain sinua koskettavaa. Seek & Find (oululaisittain: Eti & Löyä).
Runokirjani ”Brutaaleja sattumia ja hajatelmia” julkaistiin vuonna 2024.
Se on kokoelma hetkessä kirjoitettuja fiktiivisiä, alitajuntaisia, kuultuja ja koettuja ajatelmia, sellaisina kuin olen ne nähnyt.
Ymmärtääkö niitä kukaan, en tiiä. Voiko joku nähä asiat samalla tavalla kuin minä, en tiiä sitäkään. Ymmärrä nyt, ymmärrä myöhemmin tai ole vaan ymmärtämättä.
Eivät ole välttämättä hyvän mielen runoja. Ei löydy poutapilviä tai isommasti auringonsäteitä, mutta kyllä siellä toivo saattaa jossain kohden silti pilkahtaa. En ota vastuuta, jos niiden lukeminen lisää masennusta!”
Kuva: Vera Lakovaara
Haastattelussa Hyvän mielen talon Lölä Florina Vlasenkon kanssa, Mia Laitinen puhuu intuition, itseluottamuksen ja inspiraation löytämisestä taiteen kautta.
Marraskuu on yksi synkimmistä kuukausista täällä pohjoisessa, kun pimeys ja kylmä iskevät ja tuntuvat kestävän loputtoman kauan. Taidenäyttelysi toi paljon valoa, väriä ja iloa sadoille kuukausittaisille kävijöillemme. Tunsitko sen?
Kiitos! Oli ihanaa, että sain mahdollisuuden tuoda taideteoksiani esille Hyvän mielen taloon.
Se oli hämmästyttävää, kuinka erilaisilta maalaukset näyttävät kotona ja miltä ne näyttivät näyttelytilassa. ”Onpa ihanan erilaisia”, – ajattelin, kun katselin maalauksiani Hyviksella ripustuksen yhteydessä (hymyilee). Kotona usein huomaa arvioivansa omia teoksiaan: ”Onko se hyvä?” – ”Se on ihan ok” – ”Oikeasti, se on aika hyvä!” – ”Tämä on ihan hirveä” – ”Kauhea!” – ”Ei paha” ja toinen kierros samoja ajatuksia (hymyilee). Se on sellainen itsehyväksynnän prosessi.
Hyvän Mielen talolla tapasin kävijöitä ja yllätyin intensiivisistä kohtaamisista, keskusteluista, joita maalaukseni herättivät. Niistä iso kiitos. Lisäksi vieraskirjaani kirjoitetut viestit ja palautteet lämmittivät. Maalaukset koettiin marraskuussa Valoksi pimeyksien reunoilla (Apulanta-bändin sanoin). Näyttelyn tavoite oli siten osaltani täyttynyt.
Mia Laitinen
Miten muutuit taidetta arvostavasta henkilöstä taiteentekijäksi?
Minulla on aina varmaan ollut jollain tavalla esteettinen näkemys asioihin. Lapsena olin usein omassa mielikuvitusmaailmassani ja tein huomioita ympäristöstä, luonnosta, väreistä, muodoista, ihmisistä, eläimistä. Olin aika hiljainen ja paljon itsekseni. Minulla oli aikaa tehdä havaintoja. Tämä ilmeisesti on ruokkinut samalla koko ajan luovuuttani, joka on näkynyt lapsena leikeissä ja sitten myöhemmin aikuisiällä maalaamisessa, musiikissa, liikkumisessa ja kirjoittamisessa.
Onko sinulla luova ammatti?
Työskentelen tietotekniikan parissa projektipäällikkönä eli ammattiani ei heti ensimmäisenä mielletä luovaksi ammatiksi. Ajattelen, että liikunnallinen ja intuitiivinen taiteellinen puoleni tuovat työminääni sitkeyttä, paineensietokykyä, organisointikykyä ja luovuuttakin, mutta myös luovat tarpeellista vastapainoa (hymyilee). Nuo ominaisuudet elelevät aika hyvin sopusoinnussa keskenään.
Miten löysit intuitiivisen tavan toteuttaa taidetta?
Olen lähes itseoppinut taiteilija. Lukiossa olin taidepainotteisella luokalla ja sen kautta sain jonkin verran oppia taiteen tekemisestä. Varsinainen taiteen tekeminen ei alkanut vielä tuolloin; pidin kyllä siitä ja maalailin satunnaisesti. Vasta vuonna 2017 maalaamisesta alkoi tulla säännöllistä, tuli jokin voimakas sisäinen tarve maalata. Siitä on tullut minulle luontevin tapa ilmaista itseäni, kaikkea sitä, mitä minulle tapahtunut elämässä, vaikeita asioitakin, paljon varmaan tiedostamatontakin.
Olet siis onnistunut muuttamaan henkilökohtaiset, vaikeatkin kokemukset maalauksiksi, joissa on erittäin kirkkaita, eloisia värejä. Toinen kontrasti taideteoksissasi on abstraktio vs. hyvin selkeästi määritelty kuva, yleensä nainen, joka syntyy abstraktion kautta. Kaiken kaikkiaan se antaa tunteen, että intuitiivisen maalauksen avulla olet aina uudelleen yhteydessä tuohon sisäiseen naiseen, joka nousee esiin minkä tahansa abstraktion tuoman kaaoksen kautta?
"Eti & Löyä" näyttely, Mia Laitinen
Joo, hän nousee aika usein (hymyilee)! Monet ovat kysyneet, että olenko itse niissä naishahmoissa. En osaa sanoa olenko. Mutta selvästikään en voi estää häntä ilmestymästä (hymyilee).
Minulla oli taannoin taidenäyttely nimeltään Hiljaisen sukupolven tyttäret (2022).
Näyttelyn nimi kuvaa paitsi maalauksissani näkyviä naishahmoja, mutta myös sitä, että oman sukupolveni ja edellisen sukupolven naiset ovat tottuneet olemaan hiljaa, vaikenemaan. Näimme ja kuulimme mitä ympärillämme tapahtui, oli se sitten hyvää tai pahaa, mutta kaikki pidettiin omana tietonamme. Emme puhuneet ääneen niistä tapahtumista.
"Eti & Löyä" näyttely, Mia Laitinen
Nainen maalauksissa nousee esiin abstraktion kautta, aivan kuten runoissa sanat nousevat esiin hiljaisuuden kautta, kutsuen meitä ajattelemaan asioita eri tavalla.
"Eti & Löyä" näyttely, Mia Laitinen
Toinen asia, joka ilmeni selvästi maalaustesi abstraktion kautta, oli luonto. ”Pidetään yhteyttä luontoon” oli sarja värikkäitä maalauksia ja osa näyttelyäsi Hyviksellä. Maalauksissa oli myös aitoja kukkia. Ne olivat kuin pieniä välähdyksiä kesästä pimeässä ja kylmässä marraskuussa. Kuinka löysit idean laittaa aitoja kukkia maalauksiin?
Tämä ajatus tuli minulle yllättäen. Minulla oli kaapissani pieniä maalauspohjia ja mietin mitä voisin maalata niihin. Halusin sisällyttää niihin jotain elävää. Yksi inspiraation lähde oli, kun löysin isäni koulussa kokoaman vanhan kasvion, johon oli kerätty ainakin 100 erilaista kasvia.
"Eti & Löyä" näyttely, ”Pidetään yhteyttä luontoon” sarja. Mia Laitinen
Muistan poimineeni voikukan ja löysin isäni kasviosta vastaavan vuodelta 1956. Ajattelin nuoruutta, kasvua ja ikääntymistä. Myös taulussani tuo vastapoimittu voikukka on pian vastaavanlainen kuin isäni kasviossa.
Joten kukkamaalaukset eivät olleet vain välähdyksiä kesästä, vaan ne olivat ajatusyhteys nuoruuteen ja vanhuuteen. Entä runosi – millaisia portaaleja ne olivat?
Kyllä (hymyilee). Näyttelyssä Hyvän mielen talossa oli esillä myös ensimmäinen runokirjani ”Brutaaleja sattumia ja hajatelmia”. Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. En tosin nykyään enää aktiivisesti päivittäin. On mystistä, mistä runot yhtäkkiä tulivat (hymyilee). Kirjoitin ne aika nopeasti, ne eivät olleet pöytälaatikkorunoja. Kirjoitin ne hetkessä. Hetki saattoi olla milloin vain, vaikka yöllä tai kaupassa tai sen jälkeen, kun olin tavannut ystäviäni. Ne ovat fiktiivisiä, alitajuntaisia, kuultuja ja koettuja ajatelmia, sellaisina kuin ne minulle näyttäytyivät. Parasta on se, kun olen niillä saanut aikaan lukijassa resonointia, kokemusta. Kun lukija on löytänyt niistä jotain omassa elämässään tunnistettavaa.
Runoja ”Brutaaleja sattumia ja hajatelmia”-kokoelmasta:
”Pienenä
Pienensin ääneni
Kutistin olemukseni
Kutistin kehoni
Käperryin
Kurkistin nurkan takaa
Pälyilin sivuille ja taakse kulkiessani
Pienenä pisteenä
Varoin astumasta, varoin tuntemasta, mutta näin ja kuulin ja kyllä, varomisesta huolimatta
tunsin. Tunsin, mutta en sitä mitä toivoin”.
”On, on.
On minua puhuteltu
On kyseenalaistettu
On yritetty käännyttää
On katsottu, kun olen liidellyt onnensekaisena.
On katsottu, kun murenen
Mutta on myös katsottu, kun nousen kuopasta. Mutaisena”.
”Taskut
Vaivaannus. Hikoilu. Hiusten sukiminen.
Kädet.
Sujautan ne taskuihin.
Taskut. Minulle kuin ymmärtävä kosketus tai turvallinen katse”.
Toinen runokirjani ”Sinulle, incognito” ilmestyi tammikuussa 2025. Se on valikoima peräkkäisiä lauseita mietteistä, sattumanvaraisista tapahtumista, jotka voisivat olla täyttä totta. Se on jatko-osa ensimmäiselle runokirjalle. Ehkä astetta pörrömpi (hullumpi).
Mistä löydät rohkeutta luoda ja jakaa taidettasi?
Ajattelen, että taiteen tekeminen ja taiteeni ovat osa minua. Taiteestani; maalauksistani ja runoistani, niistä joko tykkää tai on tykkäämättä. Hyvä, jos on jokin näkemys tai kokemus. Silloin tietää koskettaneensa. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarve. Meillä on vahva taipumus ajatella, mitähän muut ajattelevat. Pohjimmiltaan pohdimme sitä kautta ehkä sitä, olemmeko hyväksyttyjä. Uskon siihen, että aito ja rehellinen ilmaisu taiteessa koskettaa ja herättää luottamusta kokemukseen. Silloin ei voi mennä pahasti pieleen (hymyilee).
"Eti & Löyä" näyttely, Mia Laitinen
Onneksi on paljon erilaisia työpajoja ja yhteisöjä, joissa voi kokeilla erilaisia taidemuotoja ja taiteen tekemistä, jos ei ole varma mikä on se ”oma juttu”. Usko rohkeasti omaan intuitioon ja omaan tekemiseesi!
"Eti & Löyä" näyttely, Mia Laitinen
…
Mia Laitisen teokset ovat myynnissä:
freeheelandsoul@gmail.com