"Taidetoiminta tukee yhteisön rakentamisessa sekä mahdollistaa itsensä ilmaisua ja yhteyden luomista toisten ihmisten kanssa, silloinkin kun keskustelu ei ole helppoa"

Ella Sohlo (vasemmalla) ja näyttelyn osallistuja Marja Miettinen

”Lähellä” -valokuvanäyttely oli esillä Hyvän mielen talolla elokuussa, 5.8.-29.8. Näyttely koostuu kolmen eri tekijän ottamista kuvista. Kuvat on kuvattu kesän 2024 aikana yhteisillä ja omilla kuvausretkillä osana Hyvän mielen talon ja Kulttuurivoimalan Kukoista-hankkeen yhteistä valokuvaprojektia.

Ella Sohlo, ”Lähellä” näyttelyn tuottaja, valokuvausryhmän ohjaaja ja Hyvän mielen talon yhteisötyöntekijä, keskusteli Hyviksen Lölä Florina Vlasenkon kanssa. He puhuivat taiteellisista ja luovista menetelmistä, jotka auttavat toipumaan.

 – Projektin idea oli se, että osallistujat saavat kokemuksen valokuvien ottamisesta, kuvien teetättämiseen ja siitä edelleen näyttelyn kokoamiseen. Projektin yksi teema oli myös se, että kokeillaan uutta. Kaikilla osallistujilla ei ollutkaan aiempaa kokemusta valokuvaamisesta tai kameran käytöstä.

Kuvissa on menty asioiden äärelle, lähelle. Kuvat ovat yksityiskohtia isommasta kokonaisuudesta. Joskus pitää mennä lähelle löytääkseen jotain, mikä puhuttelee. Kuvat ovat peilauksia tekijöiden omista elämäntilanteista ja kokemuksista.

Tämä näyttely on tehty yhteistyössä Kulttuurivoimalan ja kävijöidemme kanssa. Olemme tehneet tämän tyyppisiä näyttelyjä kolme kertaa aiemminkin. Toisena ohjaajina oli Petri Keskitalo, joka on ollut vapaaehtoisena näissä projekteissa aiemminkin. Petrillä on valokuvaustaustaa ja innostusta ja inspiraatiota valokuvaukseen.

"Hän". Ragnar Kuma

Sinulla on itselläsi valokuvaustausta. Mikä on suosikkiasiasi valokuvauksessa, varsinkin tavassa työskennellä ihmisten kanssa? Usein se on melko yksilökeskeinen prosessi, mutta tässä teillä oli ryhmä erilaisia ihmisiä.

Isolla osalla osallistujista ei ollut välttämättä yhtään kokemusta valokuvaamisesta – tai ainoastaan ehkä kuvien ottamisesta kännykällä. Tässä projektissa käytimme järjestelmäkameroita ja monet innostuivat siitä, että pääsivät kokeilemaan pitkää objektiivia, jonka kanssa tuli erilaisia kuvia kuin kännykällä. Projektissa oli hienoa se, että ihmiset, jotka ajattelivat, että he eivät osaa valokuvata, kokeilivat ja ottivat upeita kuvia. He pääsivät myös ilmaisemaan itseään valokuvien kautta.

Yksi pointti valokuvauksessa on hetkessä oleminen, keskittyminen johonkin yksityiskohtaan, tai maisemaan, väreihin, valoon, tai vaikka eläimiin. Mitä näkyy kamerasta ja mitä päätän valita kuvata? Milloin painan nappia ja milloin odotan vielä erilaista näkökulmaa? Ja mikä ajatus minulla on, kun otan kuvan? Näitä on mielenkiintoista pohtia.

Toinen hieno juttu on, että valokuvaus antaa mahdollisuuden ilmaista itseä tavallaan helpostikin. Maalaaminen, esimerkiksi, voi jollekulle olla isompi kynnys. 

Valokuvaajana ja tämän näyttelyn yhteistuottajana toimimisen lisäksi järjestät säännöllisesti nuorille aikuisille tarkoitettuja tapaamisia Hyvän mielen talossa tarjoten heille luovia tapoja olla yhteydessä ja rentoutua. Miten tämä toiminta on kehittynyt vuosien saatossa?

Mielipaletti – meidän nuorille aikuisille suunnattu toiminta – aloitti kolme ja puoli vuotisena projektina vuonna 2013. Sitten se sai pysyvän rahoituksen STEA:lta, sillä tulokset ja vaikutukset olivat hyviä. Tänä vuonna Mielipaletti liittyi osaksi Kohtaamispaikan toimintaa, missä ei ole yläikärajaa, ja teemmekin nyt yhteistyötä, kuten esimerkiksi tällä näyttelyllä.

Ajatus Mielipaletissa alusta lähtien ovat olleet taidelähtöiset menetelmät ja muu tekeminen; seikkailu, elämykset, luonto. Niiden kautta mielen hyvinvoinnin vahvistaminen ja mielen hyvinvointia tukevien keinojen löytäminen. Toiminnan ytimessä on vertaistuki ja toisten kanssa oleminen. Toiminnallisuuden lomassa monille nuorille on helpompi jakaa omia ajatuksia ja keskustella erilaisista aiheista.

Monien vuosien ajan olet ollut todistamassa ihmisten haasteita sekä toipumistarinoita. Mitä suuntauksia olet nähnyt? Miten taiteen menetelmät ovat vaikuttaneet toipumiseen?

Tietysti ihmisillä voi olla monenlaisia haasteita, mutta esimerkkinä tulevat mieleen sosiaalinen jännittäminen ja yksinäisyys.

Monilla on kasvanut itseluottamus, kun on kerran uskaltautunut mukaan toimintaan. Aluksi voi tuntua, että ei uskalla puhua vielä toisille, mutta pikkuhiljaa rohkaistuu ja tutustuu ihmisiin. Jotkut alkavat myöhemmin toimia jopa vapaaehtoisina ryhmänohjaajina tai elämässä tapahtuu muita hyviä asioita, pääsee vaikkapa opiskelemaan.

Kokeilemme toiminnassamme paljon erilaisia taidelähtöisiä menetelmiä, vuosien aikana on ollut esimerkiksi tanssia, sirkusta, graffitia, kuvataidetta ja valokuvausta.

Ihmiset löytävät myös ystäviä täältä Hyvän mielen talolta. Taidetoiminta tukee yhteisön rakentumista sekä mahdollistaa itsensä ilmaisua ja yhteyden luomista toisten ihmisten kanssa, silloinkin kun keskustelu ei ole helppoa.

"Elämän lanka". Marja Miettinen

Mitkä taiteen menetelmät toimivat useimmissa tapauksissa?

Näyttelyt ovat olleet kivoja projekteja, kun ihmiset ovat uskaltaneet laittaa omia teoksia esille. Erilaiset esitykset, joissa ihmiset uskaltavat esittää vaikkapa omaa musiikkia, ovat toinen hyvä esimerkki. On hienoa nähdä, kuinka tärkeitä hetkiä ne ovat ihmisille.

Myös Mielikeho-ryhmä, jossa käytetään tanssia ja liikettä, on ollut tykätty. Liikkeen ja tanssin myötä voi nousta oivalluksia elämästä – muistoja, voimavaroja, toivoa. Myös esimerkiksi improvisaatio on ihana menetelmä, jossa saa myös nauraa. On hienoa nähdä, kun ihmiset uskaltavat kokeilla improvisaatiota jännittämisestä huolimatta. Myös vaikkapa viikonloppuleirit taidetoiminnan parissa ovat aina saaneet tosi hyvää palautetta.

Oletko huomannut, että taiteen tekeminen ja luovat prosessit ovat yleistymässä sosiaali- ja mielenterveysalalla?

Voi olla, että taidemenetelmiä käytetään aiempaa enemmän. Monissa paikoissa tehdään yhteistyötä myös eri alojen taiteilijoiden kanssa. Ajattelen, että taidelähtöisiä menetelmiä kannattaa hyödyntää, vaikka ei olisi taiteen ammattilainen. Yhdessä kokeileminen on tärkeintä.

"Hahmotus". Ragnar Kuma

Mielenterveyden parissa työskenteleminen – yhteisötaiteilijana ja sosiaali-/terveysalan ammattilaisena – edellyttää myös melkoisen joukon sydäntä särkevien tarinoiden kuulemista ja vaikeiden hetkien todistamista. Voidakseen olla avuksi ihmisen tulee osata käyttää hyvinvointimenetelmiä itseensä. Mikä on lempitapasi rentoutua?

Kävelen paljon luonnossa ja tykkään myös tanssia. Niiden avulla saa irtioton arjesta. Jos minulla olisi enemmän aikaa, kokoaisin taas pitkästä aikaa oman valokuvanäyttelyn.  Teen välillä myös mindfulness-harjoituksia. Se on hyvä rentoutumisen – ja myös irti päästämisen ja pysähtymisen – tapa.

Mielenkiintoinen asia mindfulnessissa on se, että eri ihmisille toimii eri harjoitukset. Joillekin hiljaisuus ja hengitys toimivat hyvin, toisilla toimii täysin päinvastainen – liike, ääni ja intensiivinen toiminta. Ensimmäistä vaihtoehtoa pidetään klassisena ja valtavirtaisena, mutta toiseen näyttää kiinnitettävän yhä enemmän huomiota. Mitkä mindfulness-harjoitukset muodot ovat yllättäneet sinua työssäsi?

Erilaisille ihmisille sopivat varmasti erilaiset harjoitukset, mutta voi olla myös että erilaisissa elämäntilanteissa toimivat erityyppiset harjoitukset. Joskus pelkkä istuminen ja hengitysharjoitukset voivat tuntua hankalilta. Voi myös kävellä luonnossa ja aistia ympäristöä. Tai myös luovan toiminnan avulla voi keskittyä tähän hetkeen ja kokea läsnäoloa, esimerkiksi maalaamisen ja piirtämisen tai tanssin tai valokuvauksen kautta.

"Mitä jälkeesi jää". Marja Miettinen

Jos olet kiinnostunut järjestämään näyttelyn, olethan yhteydessä matalalla kynnyksellä (Lölä Vlasenko 044 721 4277, s-posti lola.vlasenko@hyvanmielentalo.fi), niin suunnitellaan yhdessä lisää!

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan nykyiseen näyttelyyn – Ruoka-apu, sydämelle. "Ruoka-apu, sydämelle" valokuvanäyttely on toteutettu osana Suomen Punaisen Ristin Ruokaa ja osallisuutta-hanketta. Valokuvaaja: Emma Moilanen