Mielipaletti kymmenen vuotta nuorten kaverina

Nuorten aikuisten Mielipaletti-toiminta täyttää tänä syksynä 10 vuotta.

Kun kymmenen vuotta sitten aloitin Mielipaletin työntekijänä, mielessä oli kysymys: mitä nuoret aikuiset kaipaavat, jotta voisivat paremmin? Samaa kysymystä haluamme kysyä edelleen jatkuvasti nuorilta itseltään, sillä he tietävät parhaiten. Vastauksia onkin saatu paljon vuosien aikana. Mielipaletissa on käynyt joka vuosi monta sataa nuorta aikuista.

Kaverikesästä kaveriolkkariksi

Viime vuoden kesä oli Mielipaletissa Kaverikesä ’22, koronan jälkimainingeissa. Kaverikesässä haluttiin tarttua siihen, että nuorten ei tarvitsisi enää olla yksin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus löytää kaveri tai kavereita itselleen. Kaverikesä syntyi Hdl:n Vamoksen kanssa yhteistyössä aikaisempina vuosina kokeiltujen kaveritaitoja ja ystävystymistä tukevien toimintojen seurauksena.

Kaverikesä otti saman tien tuulta purjeisiin: ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa oli 15 nuorta aikuista, kesän tapahtumissa useita kymmeniä ja Kaveri-whatsapp-ryhmään liittyi pikkuhiljaa kymmeniä ja kymmeniä nuoria. Nyt Kaverikesä on muuntautunut Kaveriolkkariksi. Olohuonetilaksi, johon jokainen nuori aikuinen on tervetullut jokaisena torstaina, juuri sellaisena kuin on. Vaikka jännittää. Vaikka vain viideksi minuutiksi.

Useimmat kuitenkin jäävät koko ajaksi. Tulevat uudelleen ja uudelleen. Olemaan yhdessä toisten kanssa, pelaamaan videopelejä, pelaamaan lautapeliä, tekemään taidejuttuja, juttelemaan, viettämään aikaa. Kaveriolkkarissa käy parikymmentä nuorta aikuista joka kerta. Ja joka viikko tulee uusiakin kävijöitä. Kaveri-whatsappiin nuoret saavat itse laittaa tapahtumia, joihin olisi mukava osallistua toisten kanssa.

Ystävyyssuhteita onkin syntynyt. Työntekijän sydämessä läikähtää, kun kävijät vaihtavat keskenään yhteystietoja, lähtevät kahville olkkarin jälkeen tai haluavat alkaa pitämään omaa ryhmää mielenkiinnon kohteensa ympärillä. On onnistuttu luomaan mahdollisuus ja tila kaverisuhteille.

Nuoret kaipaavat siis toistensa seuraa. Sellaista seuraa, jossa saa olla oma itsensä ilman että tarvitsee esittää mitään. Että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kuulostaa pieneltä, mutta se taitaa olla itseasiassa yksi ihmisen tärkeimmistä tarpeista.

Olen kiitollinen Vamokselle yhteistyöstä. Olemme jakaneet sama ymmärryksen tämän kaltaisen toiminnan tärkeydestä, siitä että tähän kannattaa panostaa ja käyttää aikaa, pitkäjänteisesti. Yhteistyö on mahdollistanut sen, että niin monet nuoret aikuiset ovat löytäneet ja jääneet toimintaan.

Taiteen ja luonnon eheyttävää voimaa

Nuoret kaipaavat Mielipaletin kokemusten perusteella myös mukavaa tekemistä, irtiottoja omasta arjestaan ilman suorituspaineita. Mielipaletin perustana on ollut alusta saakka luova toiminta, taiteen tekeminen sekä retket luontoon; elämykset, eläinten rapsuttelut. Luonnossa sekä taiteen tekemisen äärellä saa hengähtää ja pysähtyä, olla läsnä toisten ja itsensä kanssa. Jakaa sanattomastikin omia kokemuksia sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Metsässä, tanssiessa, maalatessa, valokuvatessa, improvisaatioharjoituksia tehdessä tai vaikka roolipeliä pelatessa löytää vastauksia usein myös siihen kysymykseen, että kuka minä olen ja mikä on minulle tärkeää.

Mielipaletti viettää syntymäpäiväjuhlaa joulukuussa. Loppuvuoden aikana Mielipaletissa toteutetaan myös yhteisötaideteos Hyvän mielen talon vanhan tutun sloganin teemalla: Sydämellä näkee hyvän.

Aihe valittiin siksi, että ajatus on aina ajankohtainen ja erityisesti nyt: jokainen nuori ansaitsee tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena mahtavana tyyppinä kuin on, oman ainutlaatuisen persoonansa ja ominaisuuksien -ja totta kai myös kipeiden kohtiensa kanssa.

Ella Sohlo, Mielipaletti-työntekijä