Kohti uusia seikkailuja

Yhteisötyöntekijä Tiia Närhi:

 

Mieleni on tässä kohtaa hieman haikea. Aloitan sanomalla sen. Kiitollinen, mutta haikea.

Viimeiset kolme vuotta Hyvän mielen talo on toiminut minulle äärimmäisen tärkeänä yhteisönä. Suru on ollut pinnassa, koska ainakin toistaiseksi on tullut itselläni aika astua hetkeksi etäämmälle talon toiminnasta, ja lähteä kokeilemaan siipiäni muualle. Yhteisötyöntekijän työsuhde on päättymässä tämän viikon perjantaina, ja uudet seikkailut häämöttävät edessäpäin. 

Tässä kohtaa tekee mieli myös pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä kaikkea oikeastaan tässä vuosien aikana on ehtinytkään tapahtua.

Työrupeama talolla käynnistyi toukokuussa 2019 työkokeilun merkeissä. Saman vuoden syksynä rupesin tekemään tuntitöitä Mielipaletin toiminnassa työkokeilutehtävien ohessa. Työkokeilu ja Mielipaletin tuntityöt päättyivät kesän ja syksyn taitteessa 2020, ja elokuussa 2020 pääsinkin onnekkaasti jatkamaan talolla yhteisötyöntekijän tehtävissä. Kävijänä olin ehtinyt osallistua noin vuoden ajan talon toimintaan ennen töiden alkamista; olin ollut mukana muutamissa ryhmissä, sekä viettänyt aikaa talon olohuoneella, ja ehtinyt jo hieman tutustua talon porukkaan.

Tuntuu melko huikealta ajatella, miten paljon olen talolla ollessani oikeastaan ehtinytkään tehdä, ja mitä kaikkea tähän aikaan onkaan mahtunut. Nämä vuodet ovat olleet minulle äärimmäisen opettavaisia ja tärkeitä sekä henkilökohtaisesti, että ammatillisesti.

Ennen kaikkea olen äärimmäisen kiitollinen ja liikuttunut tästä huikeasta yhteisöstä, jonka Hyvän mielen talo on minulle tarjonnut – kaikista sen ihanista kävijöistä, ymmärtäväisistä ja kannustavista työkavereista, kaikista tärkeistä pienistä kohtaamisista. Tämä talo on ollut minulle ennen kaikkea paikka, jossa olen saanut turvallisin mielin harjoitella ja opetella, kokeilla ja myös mokailla – ja onnistua! Olen joutunut kantapään kautta opettelemaan armollisuutta itseäni kohtaan, rajaamista, riittävän hyvin tekemistä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Olen saanut kokemusta älyttömän monenlaisista kiinnostavista työtehtävistä, sekä hurjan paljon lisää varmuutta ja luottoa omaan tekemiseen ja omaan osaamiseen.

 

Mitä kaikkea olen tässä kahden vuoden aikana sitten konkreettisesti tehnyt?

Työkokeilun alkaessa toukokuussa 2019 hyppäsin heti innolla mukaan Mielipaletin toimintaan; pääsin heti tapahtumiin esittelemään toimintaa, tutustumiskäynneille yhteistyökumppaneiden luokse, apuohjaajaksi ryhmiin ja leireille sekä tutustumaan myös viestinnän tehtäviin. Tutustuin samalla myös talon muuhun toimintaan, ja ylipäätänsä aloin innostua mahdollisuudesta ohjata ryhmiä ja toteuttaa erilaisia työpajoja. Myös talon olohuonetoiminta vaikutti minusta kiinnostavalta. Ensimmäisen kesän aikana ehdin myös toimia viikon instavapaaehtoisena, ja pääsinkin kirjoittelemaan kahdesta suuresta kiinnostuksen ja innostuksen kohteestani; tietoisuus- ja tunnetaidoista!

Syksy niin ikään kului monipuolisten työtehtävien parissa. Mielipaletin toiminnassa olin edelleen mukana ryhmänohjaus- ja toiminnan esittelytehtävissä, sekä hoidin myös viestinnän tehtäviä. Uutuutena lähdin pyörittämään talolle jo entuudestaan tutun yhteistyökumppani Antti Heinosen (TtM) kanssa Mielipaletin kävijöille omaa olohuonetoimintaa, joka meidän luotsaamana jatkuikin alkukevääseen 2020. Samaan aikaan kehittelimme talolla harjoittelua suorittavan opiskelija Johannan kanssa Mielipaletille taidetoiminnallista Mielenterveyden matkalaukkua, jonka käyttöä pääsimme myös muutaman ryhmän kanssa kokeilemaan.

Kohtaamispaikan puolella suunnittelimme ja toteutimme yhdessä Hyviksen viestintäsuunnittelija Liisan kanssa Ohjat haltuun-lyhytryhmän, jonka tavoitteena oli lisätä osallistujien omaa itsetuntemusta erilaisten harjoitusten avulla sekä tarkastella erilaisia keinoja oman käyttäytymisen muuttamiseen. Lisäksi tein muutamia olohuonevuoroja, sekä toteutin muutamia taidetoiminnallisia työpajoja sekä yksin että yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa.

 

Vuoden 2020 käynnistyessä työnkuva Mielipaletissa muuttui niin, että otin vastuun viikoittain pyörivästä taidetoiminnallisesta Piristysruiske-ryhmästä, jota suunnittelin ja toteutin yhdessä Mielipaletin vapaaehtoisten kanssa. Edelleen vastuulla olivat myös Mielipaletin olohuonetoiminta, sekä erilaiset viestinnän tehtävät. Kohtaamispaikan puolella lisäsin olohuonevuoroja, sekä vedin muutamia kertoja Viikko vireäksi-keskusteluryhmää sekä Piirretään ja maalataan-ryhmää.

Maaliskuussa korona seisautti meidät kaikki, niin Hyviksen, Suomen kuin koko maailman. Jouduimme Hyvikselläkin sulkemaan toimintaa, ja hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä voisimme tässä tilanteessa oikein tehdä. Omalla kohdallani työkokeilu meni tässä kohtaa tauolle, mutta Mielipaletin tuntitöitä minun oli mahdollista jatkaa poikkeusoloissakin. Yhdessä Mielipaletin työntekijöiden Ellan ja Katrin kanssa keksimme, että voisin kokeilla Piristysruiskeen toteuttamista ns. etänä vapaaehtoisten kanssa – tästä poikin muutama etä-Piristysruiske-julkaisu Mielipaletin Facebookiin. Samaan aikaan toteutin myös muutamia Mielipaletin palautehaastatteluita.

Kesällä tilanne normalisoitui hieman, ja talon lähitoimintaa oli jälleen mahdollista avata. Kesän aikana pääsin Mielipaletin puolella toteuttamaan ulkotoimintana vapaaehtoisten kanssa pieniä miniretkiä, ja pieniä vastaavanlaisia, erilaisilla teemoilla varustettuja puistoretkiä toteutin myös kohtaamispaikan puolella, sekä lisäksi pientä toimintaa myös olohuoneen puolella.

 

Kesän ja syksyn 2020 vaihteessa päättyivät sekä työkokeilu että Mielipaletin tuntityöt, ja elokuussa aloitin yhteisötyötekijän tehtävät. Omiksi työtehtäviksi määrittyivät muun muassa taidetoiminnallinen yhteisötyöskentely, matalan kynnyksen kohtaamispaikkatyöskentely taidetoiminnallisia menetelmiä hyödyntäen, auttavat keskustelut sekä kahdenkeskinen taidetyöskentely, Mielikuva-taideryhmän ohjaustehtävät sekä taidenäyttelytoiminnan koordinointi. Syksy koostuikin pääasiallisesti Mielikuva-taideryhmän vetämisestä, talon taidenäyttelytoiminnan koordinoinnista, kahdenkeskisistä taidetapaamisista sekä toiminnan järjestämisestä olohuonetoimintaan. Mieleeni jäivät kaikkien yksittäisten kohtaamisten ja oman ryhmän vetämisen lisäksi ennen kaikkea huikea Mielipaletin kanssa yhteistyössä toteutettu Hakuna Matata-taidenäyttely, sekä loppuvuonna olohuoneessa kävijöiden kanssa koottu Toivon Puu-yhteisteos.

Kun vuosi 2021 käynnistyi, oli epidemiatilanne heikentynyt, ja tämä tarkoitti jälleen myös rajoituksia Hyviksen talolla toteutettavassa toiminnassa. Haasteellisen tilanteen keskellä kaikilla työntekijöillä oli kova halu pyrkiä löytämään ratkaisuja ja uusia toimintamuotoja, ja tapoja saada säilytettyä yhteys kävijöihin.

Kevään oman työskentelyn kantavaksi teemaksi muodostui toivo. Koronan aiheuttama poikkeustilanne oli jatkunut jo pitkään, ja tilanteeseen alkoi moni – myös itse – olla jo todella väsynyt. Mistä löytää toivoa poikkeustilanteessa? Mikä auttaisi jaksamaan ja antaisi voimavaroja tässä ajassa? Kuinka pystyisimme säilyttämään edes jonkinlaisen yhteyden ja yhteisöllisyyden tunteen toisiimme, kun fyysisesti joudumme olemaan niin kaukana toisistamme? Näistä ajatuksista lähtivät liikkeelle kevään yhteisövideoteosprojekti Yhteiset Toivon Kuvat, sekä Toivon Ensiapupakkaus-taidetoiminnallinen projekti, jotka huipentuivat huhtikuussa järjestettyyn Henkisen Hyvinvoinnin tapahtumaviikkoon, jonka teemana niin ikään oli Lempeästi Kohti Toivoa. Minulla oli suuri ilo ja ylpeys olla järjestämässä tapahtumaviikkoa yhdessä talon järjestötyöntekijä Valentinan kanssa, sekä toteuttaa tapahtumaviikon avajaistapahtuma yhteistyössä oman työnohjaajani, hyvinvointialan moniammattilaisen Pauliina Lukkarisen (FT, Km) kanssa.

Pääsinpähän vielä ilokseni tutustumaan talolla toukokuussa aloittaneeseen uuteen yhteisötyöntekijä Johannaan, jonka pää on täynnä aivan huikeita ja ihania ideoita!

Loppuaika onkin sitten mennyt oikeastaan vähän huokaillessa, tuolilla pyöriessä, lankojen yhteen solmimisessa, viimeisissä yksilötapaamisissa, olohuoneessa, työhuoneen siivoilussa – kaiken tämän kertyneen kokemuksen sulattelussa.

Olo on edelleen haikea, mutta niin syvästi kiitollinen.

 

Kiitos kaikesta tähän astisesta, Hyvis! Ja toivottavasti nähdään vielä!