Julkaistu 03.04.2023 Fantasiaa Petra Tuomisen runoja Pieni Heppa kiireinen juoksi aidan takaa, hyppäsi siihen lammelle makaan. -------------- Tuskin minä siua ymmärsin oudon maun muutosten peltiä mä taon. -------------- Pääsiäinen, se vihreä ruoho tipujen tanssi on kuin luonnon oma valssi. -------------- Kaksin aina kaunihimpi riipaise ruusujen sekaan. -------------- Mitä kuulinkaan olet jo rakas, kulta semmoinen pieni ja pörröinen. -------------- Kuusi kissaa vikkelästi vinkaa silmää minä otan kopin onhan se täyttä pilkkaa. -------------- Kymmeneen mää lasken, hiiri peltoineen se lähtee. -------------- Kiviä taskussa, simpukoita päässä mää oon ihan kunnon säässä. -------------- Lapiolla maata kaivoin, katseeni vangitsi puunhakkaajan aito metsänhenkinen kaivo. -------------- Eri pari sukat laitoin, juoksin varaa karkuun kukkulan Kelloon, oikeaan kauppakeskus Selloon. -------------- Tyttö pikkuinen sekä ystävä kissa juoksivat matkan pitkän todella mustan elämän sillan. -------------- Luulin ja kaipaan häntä niin, tunteisiin luulen niin. -------------- Monta vuotta, monta asiaa, tunnetta ja rakkauden menoa merenrannalta kivikosta toiseen. -------------- Koira leikkii ja haukkuu. Tahtoo tulla uudelleen sun luo salkkuun. -------------- Minä ja sinä, rakkaus polttaa meitä ei sentään niitä hehkeitä. -------------- Kuu ja tähti vaeltaa ja lentää takasi minkä ehti. -------------- Vuosi kulunut jo siitä kun toit avaimet takaisin ja se siitä. -------------- Luulen ja laulan yhtä aikaa todella se vasta on taikaa. -------------- Kesä heinä kuultava, lummen lehti on suuhun tuultava. -------------- Muisti mikä virkistää, tahtoo meitä taas tirkistää. -------------- Tyttö ja poika vuodessa oppi, ettei tule vuodesta floppi. -------------- Kaksi ja kolme mä lasken, sivutan siitä viikon tähdet. -------------- Kaunis ja hullu yhtä aikaa, muuttaa et voi mua vaikka sulla ois kilo taikaa. -------------- Lapset pienet vanhan kuistin pihalla luulien että ei naapureita saa oikeasti vihata. -------------- Orava ja pieni kilpikonna, sulassa sovussa jakaa pähkinät, selvittäen vuosien pituiset kährämät. -------------- Elämä kantaa, muuttolintujen lailla aivan lähellä se kaipas. -------------- Laiva liipuu merellä, kapteeni huudahtaa ja maiseman maalaa ja seivästää. -------------- Kissojen yössä mää liikun, ja saan siitä pienen siivun. --------------- Muisto vahva mua kutkuttaa vuosienkin jälkeen se mieleen lässähtää. --------------- Kolme marsun poikasta ja koira kulkee tietä ja huomaa kissan joka tahtoo olla Wishkas. -------------- Kymmen rautaa tulessa, en kestä se yksi juttu oli vuosia lumessa. -------------- Jälkeen päin vasta muistin, se oli oikea valituskin. -------------- Onni kuin hunaja valuu pois tai pysyy purkissa. -------------- Vuosien jälkeen sama kehto kuin linnassa asuva noitien lehto. -------------- Kiire vai se hitaus? Kumpi on valttia tässä tunteiden vuoristojen elämässä. -------------- Joutsenet kauniisti kiiltää vuosien toivotusta siintää. -------------- Kukkia mää seppeleeseen kerään niittyjen päällä voimia kerään. -------------- Kukko kiekuu ja navetan asukit laulaa samalla kun mää selvästi joessa kauhoon. -------------- Nurmella juoksen vuosien jälkeen kuin vanhaan aikaan ja lauluja vaan soivaan. -------------- Tähdet kirkkaat kertokaa mulle sävel tuo joka kirkkaana soi. -------------- Auringonkukka kukoistaa taas ja tahdon kaiken teille tämän kautta valoittaa.
